Projektioppiminen (engl. project-based learning) voidaan yksinkertaisimmillaan määritellä opetusmenetelmäksi, jossa oppiminen on organisoitu projektityön ympärille. Sen kaksi keskeistä piirrettä ovat 1) työskentelyn lähtökohtana toimiva haaste (esim. kysymys tai ongelma) ja 2) työskentelyn pohjalta syntyvä tuotos, joka vastaa asetettuun haasteeseen.
Lähtökohtana toimiva haaste on tärkeä edellytys tutkivalle oppimiselle. Kysymyksen tai ongelman muodossa oleva avoin tehtävänanto ei tarkoita, että tehtävänanto olisi huonosti toteutettu vaan se jättää tilaa erilaisille tulkinnoille ja kriteereille ja näin ollen useammille ratkaisuille. Projektioppiminen eroaakin muista kouluissa hyödynnettävistä työskentelymuodoista siten, että perinteisemmissä aktiviteeteissa oikeat vastaukset ovat etukäteen tiedossa ja työskentely on käytännössä ilmiöitä todentavaa, kun taas projektioppimisessa haluttuun lopputulokseen on monia vaihtoehtoja.
Työskentelyssä syntyvä tuotos on syy, miksi projektia lähdettiin alun perin tekemään. Se antaa työskentelylle tarkoituksen ja tekee siitä projektin. Tyypillisesti haluttu lopputulos on jo tiedossa projektia aloitettaessa (esim. kuinka bensankulutus saadaan minimiin.)
Projektioppimisen idean voi siten tiivistää sanontaan ”avoin tehtävänanto, selkeä lopputulos.”
Projektioppimisessa lopputuotetta tärkeämpi on oppimisprosessi monine vaiheineen. Menetelmää määrittäviä piirteitä ovat mm. oppilaslähtöisyys, tutkimuksellisuus, yhteistoiminnallisuus sekä reflektointi, kommunikointi ja linkki arkielämään. Oppijat näyttävät, mitä oppivat koko prosessin eri vaiheissa, ei vain sen lopussa.
Oppijoiden oma toimijuus on siis keskeistä ja opettajan tehtävänä onkin tukea ja kannustaa oppijoitaan. Vastausten kertomisen sijaan opettaja toimii pikemminkin mentorina, eli oppimisen katalyyttina oppivassa yhteisössä.
Tässä englanninkielisessä videossa kerrotaan lyhyesti, mistä projektioppimisessa on kyse. Videon on tuottanut ei-kaupallinen koulutusalan järjestö Buck Institute for Education.
Projektioppimisen tavoitteet
Projektioppimisen toteuttamista itsessään ei kannata pitää tavoitteena, vaan työskentelyssä tulee ottaa huomioon opetussuunnitelman mukaiset sisällöt ja tavoitteet. Opetussuunnitelman vaatimuksia miettiessä kannattaakin pohtia, miten projektioppiminen soveltuu kyseisten tavoitteiden täyttämiseen.
Projektioppimisen hyötyjä on tutkittu paljon. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet projektioppimisen vaikuttavan positiivisesti niin oppiaineiden oppimiseen kuin asenteisiin oppimista ja opiskelua kohtaan. Lisäksi projektioppiminen soveltuu erinomaisesti laaja-alaisten taitojen kehittämiseen.
Näin ollen projektioppimisen oppimistavoitteiksi tyypillisesti asetetaan oppisisältöjen syvällinen ymmärtäminen ja toisaalta työelämätaitojen kehittyminen.
Kun oppimistavoitteet on asetettu, opettajan on syytä pohtia, minkälaisia vaatimuksia tavoitteet asettavat projektityön toteutukselle.
Projektitöiden aiheet valikoituvat usein asiasisältötavoitteiden ohjaamana, mutta opettajan on hyödyllistä antaa oppijoiden itse ideoida omia projektiaiheitaan. Voidaan lähteä liikkeelle esimerkiksi oppijoiden omaan arkeen liittyvästä ongelmasta. Jos oppimistavoitteena on esimerkiksi oppia, mitä kasvi tarvitsee elääkseen, oppijat voivat aloittaa reflektoimalla omia kokemuksiaan kasvienhoidosta. Joku on saattanut huomata, että auringonkukka kääntyy aurinkoon päin ja miettiä, mitä kasveille tapahtuu pimeässä. Toinen on taas huomannut, että huonekasvi kuoli, kun sitä unohdettiin kastella. Kolmas on saattanut nähdä hyötykasvien jäävän rikkaruohojen varjoon kasvimaalla, jos maata ei ahkerasti kitke.
Omien kokemuksiensa pohjalta oppijat löytävät motivaation tutkia aihetta ja kehittää ratkaisuja vaikkapa huonekasvin elossa pitämiseen tai menestyksekkääseen yrttiviljelyyn.
On hyvä tiedostaa, että suuremmat oppimistavoitteet vaativat enemmän aikaa. Koska projektioppimisessa keskiössä on lopputuotteen sijaan ajatusprosessi, täytyy sille varata riittävästi aikaa. Oppijat oppivat myös virheistään ja toinen toisiltaan, joten ”väärään” ratkaisuun päätyminen ei ole ajanhukkaa vaan arvokas oppimiskokemus!
Opettajan rooli
Projektioppiminen on oppijalähtöinen opetusmenetelmä, jossa oppijoille annetaan enemmän vastuuta ja vapautta omasta oppimisestaan. Esimerkiksi oppijat usein saavat itse valita projektiaiheensa, suunnitella projektituotoksen ja vaikuttaa omiin työtapoihinsa. Opettajan tulee huolehtia oppijoiden osallistamisesta sekä siitä, että työnjako tasapainoinen. Oppijoiden ei tulisi kuormittua liikaa projektin vaatimuksista.
Opettaja voi tukea oppijaa projektin aikana ohjaavien kysymysten avulla. Ohjaavien kysymysten tarkoituksena on kannustaa itsenäiseen ajattelemiseen antamatta suoraa vastausta silloinkaan, kun oppija tarvitsee tukea. Ohjaavat kysymykset voivat myös johdatella oppijaa oikeaan suuntaan ja näin madaltaa kynnystä vastata niihin – parhaimmillaan oppijan tuen tarpeesta ja ohjaavien kysymysten kautta oppimisesta tulee onnistumisen kokemus.
Projektioppimisessa oppijan ajatusprosessi on keskiössä, mikä voi tuntua oppijasta itsestään haastavalta. Kannustus ja palaute ovat tärkeitä koko prosessin aikana, etenkin silloin, kun oppijoista tuntuu, etteivät he pääse eteenpäin ilman apua. Tällöin positiivinen palaute, kannustus sekä jo prosessin aikana onnistuneiden asioiden reflektointi on paikallaan. Näin oppijat saavat uskoa itseensä, omaan tekemiseensä ja motivoituvat jatkamaan eteenpäin.
Opettajasta voi tuntua haasteelliselta seurata ja mentoroida montaa projektia samanaikaisesti. Projekteihin luokkahuoneissa käytetty aika on rajallista, eikä opettaja välttämättä ehdi viettää mielestään riittävää aikaa kunkin projektitiimin kanssa. Tällöin prosessin seuraaminen esimerkiksi verkkoympäristön kautta voi mahdollistaa opettajan seuraamisen ja palautteenannon silloinkin, kun oppijat eivät ole fyysisesti läsnä. Verkkoympäristöjen avulla oppijat voivat myös jatkaa projekteja ja vastaanottaa opettajan palautetta omalla ajallaan, vaikka he eivät olisi fyysisesti samassa paikassa muun ryhmän tai opettajan kanssa.
Opettaja voi tukea oppimisprosessia myös työtapojen valinnalla. Projektioppiminen voi sisältää monenlaisia työtapoja, kuten videoiden tai postereiden tekemistä, näytelmän tai musikaalin suunnittelua, tapahtuman järjestämistä, tai vaikkapa rinnakkaisluokalle pidettäviä esitelmiä. Jokaisella oppijalla on omat vahvuusalueensa, mutta projektioppimisen aikana on mahdollista oppia paljon uusia taitoja niilläkin alueilla, joilla oppija ei välttämättä ennen ole tuntenut olevansa vahvoilla. Opettajan tehtävänä on arvioida, mitkä ovat oppijoille sopivia työtapoja. Sellaisen pitäisi tarjota tarpeeksi haastetta, mahdollisuuden oppia ja tuntua oppijoista mieluisilta. Oppijat voivat myös itse osallistua työtapojen valintaan ja jakaa työtapoja ryhmän sisällä haluamallaan tavalla.
Tämä projektioppimista esittelevä artikkeli on koottu avoimen Projektioppiminen LUMA-aineissa -verkkokurssin pohjalta. Mikäli kiinnostuit aiheesta, voit perehtyä projektioppimiseen tarkemmin tutustumalla kurssin muihin materiaaleihin. Löydät kurssin DigiCampus-alustalta (kurssille pääsy vaatii sisäänkirjautumisen).
