Saara Hassinen

Healthtech Finlandin toimitusjohtaja Saara Hassinen haluaa auttaa ihmisiä voimaan hyvin

Healthtech Finlandin toimitusjohtaja Saara Hassinen, StarTin Hyvinvointi ja terveys -teeman kummi, halusi jo lapsena auttaa ihmisiä voimaan hyvin. Lääkärin ura vaikutti ilmiselvältä vaihtoehdolta, mutta elämässä käy usein niin, että samaan tavoitteeseen johtaa montakin eri reittiä.

Lapsuuteni suurin haave oli tulla lääkäriksi.

Halusin palavasti vaikuttaa ihmisten terveyteen ja auttaa heitä voimaan hyvin. Valmennuskurssillakin kävin – kaksi päivää – todetakseni, ettei lääkärin työ ei ole minua varten. En jaksanut opetella ulkoa luita ja ruumiin osia!

Kauan ei kuitenkaan tarvinnut miettiä, minne mennä. Olin isän tyttö, ja sähköinsinööri-isäni oli jo vuosia aiemmin vienyt minut Otaniemen kirjastoon katsomaan, mistä tieto löytyy: mikrokorteilta. Hän varmaan salaa toivoi, että tytöstä tulisi insinööri.

Sen verran isän opit vaikuttivat, että päättelin, että insinööri tienaa enemmän kuin luonnontieteilijä. Melkein lääketieteelliseen hakeneena minulla oli matematiikka ja kemia hyvin hallussa, ja laitoin paperit sisään Teknillisen korkeakoulun kemiantekniikan osastolle, jonne pääsin opiskelemaan syksyllä 1987.

Opiskeluaikana minulle valkeni jälleen, että ulkoa opettelu ei ole minua varten.

En halua päntätä aineita ja yhdisteitä, kun laskemalla pääsen helpommalla.

Niin päädyin keskittymään kemian laitetekniikkaan ja tehdassuunnitteluun. Suunnitelmissani oli, kuten opiskelutovereillanikin, mennä joskus Nesteelle tai Kemiralle töihin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan: tuli 90-luvun alun lama ja työpaikat olivat kiven alla. Korkeakoulu tarjosi onneksi suojatyöpaikan eli tuntiassarin töitä parissakin labrassa ja niin pidin tulevaisuuttani turvattuna.

 

Puhelinsoitosta uudelle uralle

Kuinkas sitten kävikään? – Sain puhelinsoiton: Kemian keskusliitto ja Kemian työnantajien keskusliitto olivat yhdistyneet Kemianteollisuus ry:ksi, ja uuteen liittoon haettiin asiamiehen sijaista. Minut pyydettiin työhaastatteluun, ja monien vaiheiden jälkeen minä olin se onnellinen, joka tehtävään valittiin.

Miksi valinta osui minuun? En tiedä onko se vain sattumaa, mutta haastattelijan vaimo oli vanha uskonnonopettajani. Uskon itse, että sopivuudestani tehtävään oli keskusteltu kotona. Opetus, jonka olen monesti myös opiskelijoille rekryilloissa jakanut on, ettet koskaan voi tietää, kuka menneisyydestäsi auttaa sinua uralla eteenpäin.

Vietin Kemianteollisuudessa 16 mielenkiintoista vuotta. Näin, miten järjestöt ovat näköalapaikkoja, missä saa tehdä tulevaisuutta ja tavata upeita ihmisiä. Opin myös paljon, kun tehtävät vuosien varrella vaihtuivat.

Yllättäen myös nuoruuden haaveet urasta lääketieteen parissa tulivat äkkiä lähelle: sain tehdä työtä yritysten kanssa, jotka kaupallistivat bio- ja lääketieteen tutkimustuloksia!

Bioteollisuutta sain seurata 90-luvun puolesta välistä vuoteen 2009 saakka.

 

Palaset alkavat loksahdella kohdalleen

Seuraavat 7 vuotta koordinoin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää esikaupallista tutkimusta SalWe Oy:ssä. Mukana oli laajasti terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä yrityksiä ja opin, miten yhdessä luotua osaamista voidaan hyödyntää monella tavalla. Myös monet terveysteknologian toimijat tulivat vuosien aikana tutuiksi.

Syksyllä 2016 palaset loksahtivat lopullisesti kohdalleen, kun aloitin terveysteknologian liiton Healthtech Finlandin toimitusjohtajana. Uudessa tehtävässäni voin hyödyntää paitsi järjestökokemusta myös terveysteknologian osaamistani.

Parasta on kuitenkin se, että olen jo vuosia voinut toteuttaa lapsuuden haaveitani olematta lääkäri. Edesmennyt äitinikin kutsui minua ”melkein lääkäriksi”.

Terveysteknologian avulla saan olla mukana edistämässä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Samaan hengenvetoon voin todeta, että terveysteknologiaa tai mitä tahansa teknologiaa voi tehdä työkseen olematta insinööri. Hyvä peruskoulutus antaa eväät tehdä mitä ja missä vain. Teknologian maailma on osaajalle auki.

 

Artikkeli on aiemmin julkaistu Upea ura -blogissaKirjoittaja: Saara Hassinen.

Paula Vanninen

VERIFINin johtaja Paula Vannista kiehtoo kemian mystisyys

Professori Paula Vanninen toimii StarTin Hyvinvointi ja terveys -teeman kummina.

VERIFIN eli kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti on Kemiallisen aseen kieltosopimuksen keskusjärjestön (OPCW) nimetty laboratorioyksikkö, joka tekee tutkimusta, antaa koulutusta ja toimii kemiallisten aseiden kieltosopimuksen kansallisena viranomaisena.

Vannista työssä kiehtoo työn haastavuus ja vaikuttaminen kansainvälisesti merkittäviin asioihin. Hänen mukaan parasta työssä on tutkimusryhmän vetäminen, johtaminen itsessään ja se, että joka päivä oppii jotain uutta kemiasta.

”Työni on kaukana perinteisestä virastotyöstä. Tämä työ on monipuolista ja vaihtelevaa: tutkimuksia, itseäni kiinnostavia tekniikoita, kuten nestekromatografiaa ja massaspektrometriaa.”

Näytteiden analysointi vaatii tarkkuutta

VERIFINin laboratoriossa on tutkittu muun muassa Syyriasta tulleita ympäristönäytteitä ja biolääketieteellisiä näytteitä. Näytteitä tutkivat työntekijät eivät tiedä mistä näyte tulee, mutta näytteiden tulee kuitenkin olla koko ajan jäljitettävissä, jotta mahdolliset rikkomukset osataan jäljittää.

Ensimmäisessä vaiheessa näyte jaetaan erilaisiin fraktioihin, kuten haihtuviin ja haihtumattomiin yhdisteisiin. Tätä vaihetta kutsutaan näytteenkäsittelyksi.

”Näytteenkäsittelyn jälkeen mitataan sormenjälkispektrejä, joilla saadaan tunnistettua yhdisteet asiantuntijoiden ja tietokantojen avulla. Jokaisella yhdisteellä on omanlainen sormenjälkispektri.”

Tämän lisäksi biolääketieteellisistä näytteistä, kuten potilaan tai uhrin verestä tai virtsasta voidaan tehdä kohdennettua analyysiä. Pitoisuudet näissä voivat olla niin pieniä, että tarvitaan erilaisia tekniikoita, jossa ei saada koko sormenjälkeä vaan vain osia siitä.

Kemiallisten aseiden käyttö on rikos ihmiskuntaa vastaan

Näytteiden sisältämät myrkyt, kuten Sariini-hermomyrkky, täytyy tunnistaa kahdella eri tekniikalla. Tämän lisäksi näytteet menevät kahdelle eri laboratoriolle, joiden tulosten tulee olla yhtenevät.

”Näillä on valtava poliittinen merkitys, joten tämä on ainoa tapa, jolla pystytään luotettavasti varmistamaan, että joku on todella rikkonut kemiallisten aseiden kieltosopimusta. Lisäksi kemiallisten aseiden käyttö on rikos ihmiskuntaa vastaan.”

Vanninen myös korostaa, että kemiallisten aseiden tutkimisen tulee olla riippumattomien tahojen tekemää, jotta luotettavuus voidaan taata. Mediassa heti iskun jälkeen esitetyt tiedot iskussa käytetyistä aineista ei siis riitä.

Luonnontieteiden osaaminen avainasemassa

Vanninen kertoo kaikkien luonnontieteiden olevan tärkeitä VERIFINissä:

”Kemian ja biologian ohella fysiikan osaamisesta on meillä todella hyötyä. Ja kaikkienhan meidän tulee osata laskea, vaikka ei ehkä sellaista syvällistä matematiikkaa tarvitakaan.”

Näiden lisäksi hän mainitsee tilastotieteen ja ohjelmoinnin taitojen olevan hyödyllisiä työssään.

Kemian mystisyys

Vanninen kertoo, että häntä kiehtoo kemian haastavuus ja eri aineiden väliset reaktiot. Hän vertaa reaktioita ruuanlaittoon, jossa täytyy löytää sopivia makuyhdistelmiä ja toisia aineita ei taas kannata sekoittaa lainkaan.

”Kemistin taidot parhaimmillaan kotikeittiössä. Olen intohimoinen kokki. Saatan käyttää koko lauantaipäiväni uusien asioiden luomiseen. Minulla on aina yksi uusi ruoka kokeiluvaiheessa.”

Vanninen ei halua kuitenkaan korostaa liikaa kemian haastavuutta:

”Ei kannata pelätä asioiden monimutkaisuutta tai ajatella kemiasta tai matematiikasta, että en minä osaa tätä. Ne vaativat työntekoa.”

Kemian opinnot aukaisevat paljon hyviä työpaikkoja ja erilaisia mahdollisuuksia kaupan alalla, teollisuudessa, tutkijana. Ei ole siis mikään pakko työskennellä laboratoriossa.

Jokaiselle löytyy oma tie unelmien työhön

Tulevaisuuttaan pohtivia nuoria Vanninen haluaa rohkaista kokeilemaan eri asioita. Pitää ottaa selvää, mistä on kiinnostunut ja täytyy antaa itselleen mahdollisuus kiinnostua uusista asioista.

”En minäkään halunnut alun perin johtajaksi. Jokaiselle löytyy oma urapolku, mutta olkaa itsellenne rehellisiä. Uskaltakaa kokeilla, perehtykää asioihin. Sieltä se kipinä voi syntyä hyvin pienistäkin asioista.”  

Lue lisää:

Teksti: Kaisa Väätäinen

Petri Pellikka

Unelma-ammattina kaukokartoittaja

Geoinformatiikan professori Petri Pellikka Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta toimii Startin Koti, kulttuuri ja kansainvälisyys – teeman kummina. Pellikka tutkii ja opettaa kaukokartoitusta eli sitä, miten satelliiteista tai lentävältä alustalta kuvatusta aineistosta voidaan johtaa maanpinnan ominaisuuksia kuvaavia karttoja.

Tätä työtä hän on päässyt tekemään niin Suomen poronlaiduntutkimuksista ja Kanadan jäämyrskytuhojen kartoituksesta jäätiköiden muutosten monitoroitiin Alpeilla ja maanpeitteen muutoksien syiden ja seurauksien selvitykseen Afrikassa.

”Tutkimuskenttäni on varsin globaali, sillä innostun helposti monista asioista. Viimeisen vuoden olen viettänyt pääosin Kiinassa ja Uudessa-Seelannissa.”

Varsinaisen professuurinsa lisäksi Pellikka on Helsingin yliopiston Taitan tutkimusaseman johtaja Keniassa. Asema on monitieteinen keskus, joka pyrkii vastaamaan siihen, mitä tapahtuu vesivaroille, luonnon monimuotoisuudelle, ilmastolle ja ihmisten toimeentulolle, kun metsät vähenevät.

 

Kiinnostus luontoon ja karttoihin

”Olen ollut jo pienestä pitäen kiinnostunut kartoista ja luonnosta, piirtelin Euroopan kartan uusiksi jo 10 -vuotiaana olettaen meren pinnan nousevan 200 metriä.”

Jo nuoruuden kesätyöt menivät Pellikalla metsätöissä ja maanmittaustöissä, mutta hän päätyi kuitenkin ensin opiskelemaan historiaa. Historian opinnot eivät kuitenkaan tarjonneet maastotöitä ja kokeellista analyysiä, joista hän nautti, joten hän vaihtoi maantieteiden pariin.

Nykytyössään Pellikka voi kartoittaa metsiä sekä niiden merkitystä ja tilaa ympäri maailmaa kaukokartoitusaineistoja käyttäen. Hän sanookin olevansa unelma-ammatissaan, sillä saa yhdistää kaikki opiskeluvaihtoehtonsa työssään ja tutkimuksissaan – sekä opettaa niissä nykyopiskelijoita.

 

Kaikki liittyy kaikkeen

Kartoittamisessa Pellikkaa kiehtoo se, miten luonnossa kaikki on toisistaan riippuvaista, on sitten kyse vaikka siitä missä tietty kasvilaji voi kasvaa. Minkälaisia vaikutuksia on esimerkiksi maankäytön muutoksella luonnon monimuotoisuuteen tai vesivaroihin tropiikissa, tai liikennemäärillä ilmanlaatuun?

”Minua myös kiehtoo tutkimustuloksista tiedottaminen, ei vain tiedejulkaisujen kautta, vaan mediassa.”

Pellikan artikkeleita löydät tämän jutun lopusta. Lisäksi hän on tehnyt yhdessä kollegansa kanssa myös elokuvia Taitan tutkimusaseman tutkimustuloksista, jotka ovat nähtävillä verkossa.

 

Paremman maankäytön puolesta

Pellikan työn tuloksia voi nähdä ympärillä koko ajan, sillä hän on ollut mukana kokoamassa yhteiskunnan eri osa-alueita kokoavia paikkatietoaineistoja, joita voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa.

”Tällä hetkellä tutkimme vuoristometsien merkitystä veden varastona tropiikissa ja yritämme sitä kautta tuottaa tietoa ja peräänkuuluttaa metsien tärkeyttä myös vesivarastona. Se on äärimmäisen tärkeätä veden puutteesta kärsivillä alueilla Afrikassa.”

 

Yhteisöllisyyttä tutkimusryhmissä

Nykyisin tutkimusryhmissä on asiantuntijoita eri osaamisalueista, esimerkiksi Pellikan tutkimuksissa Kenian Taitavuorilla ryhmään kuuluu niin sosiaalitieteilijöitä kuin fyysikoita ja kasvitietelijöitäkin. Hänen mukaansa on hienoa saada työskennellä nuorten opiskelijoiden kanssa. Yksinäisiäkin hetkiä toki tarvitaan aineistoja analysoidessa ja joskus maastotöissä on ihan parasta olla yksin.

”Välillä maastotöissä on myös mukana ei toivottuja seuralaisia, kuten käärmeitä. Kobra voi loikoilla termiittikeossa tai python mutkitella auton alle.”

 

Osallistumalla rikkomaan ennakkoluuloja

Luonnontieteilijöitä ajatellaan Pellikan mukaan usein vain tietokonetta tuijottavina nörtteinä, joilla ei ole sosiaalista elämää ja hauskaa. Hänen mukaansa luonnontieteet ovat kuitenkin kiehtovia, kun alkaa ymmärtämään syitä, seurauksia ja takaisinkytkentöjä. Pellikan mukaan ennen kaikkea osallistumalla tieteen tekemiseen voi muuttaa mielikuvia:

”Luonnontiede on todella jänskää tiedettä.”

Lisäksi hän kehottaa ottamaan nykyajan tietotulvasta oleellisen irti, sillä nykyaika tarvitsee tietokoneiden parissa kasvaneita taitureita, kuitenkaan leikkiä ja liikkumista unohtamatta.

 

Lue lisää Pellikan artikkeleista:

Teksti: Kaisa Väätäinen

 

Samuli Siltanen innostuu kuvista, joita matematiikka ja tietokoneet yhdessä voivat tuottaa

Samuli Siltanen innostuu kuvista, joita matematiikka ja tietokoneet yhdessä voivat tuottaa

StarTin Arjen matematiikkaa –teeman kummi Samuli Siltanen työskentelee teollisuusmatematiikan professorina Helsingin yliopistossa. Teollisuusmatematiikassa ratkotaan käytännöllisiä ongelmia matemaattisten tietokoneohjelmien avulla. Esimerkiksi lääkäri saa käyttöönsä parempia röntgenkuvia potilaasta, kun niitä käsitellään ovelasti matemaattisilla laskuilla.

Siltasella matematiikka on ollut aina sydämessä.

”Olen tykännyt laskemisesta ihan lapsesta asti, ja koulussa matikka meni aina hyvin. Tuntui luonnolliselta lähteä opiskelemaan matematiikkaa lukion jälkeen. Tohtoriksi väiteltyäni menin töihin yritysmaailmaan kehittämään uudenlaista lääketieteellistä röntgenkuvausta.”

 

Japanin kautta professoriksi

Vaikka yritysmaailmassa matematiikalla pystyi kehittämään paljon uutta, akateeminen tutkimus kiehtoi Siltasta edelleen. Hän lähti Japaniin puolentoista vuoden pestille postdoc-tutkijana. Sen jälkeen hän työskenteli vielä pari vuotta teollisuudessa, kunnes sai professuurin Tampereen teknillisestä yliopistosta 2006. Helsingin yliopistoon Siltanen siirtyi 2009.

 

Kaikki voivat oppia matematiikkaa

Siltasen mukaan matikkapää on kiinnostusta laskemista kohtaan ja kärsivällisyyttä pohtia matemaattisia pulmia niin kauan että ne ratkeavat. Se ei siis ole mikään synnynnäinen ominaisuus, joka toisilla on ja toisilla ei ole.

”Toisilla on toki enemmän taipumusta matikkatouhuiluun kuin toisilla, mutta kaikki sitä voivat oppia. Työtä se vaatii jokaiselta, koska matematiikka ei ole helppoa. Mutta se tekeekin siitä palkitsevaa!” Siltanen iloitsee.

 

Matematiikka näkyy kaikkialla

Nykymaailmassa matematiikka on kaikkialla, me emme vain näe sitä. Instagramin ja Snapchatin filtterit ovat matematiikkaa, puhelimessa puhuessamme ääni kulkee digitaalisena matemaattisten ohjeistusten mukaisesti, ja sosiaalisen median käyttö perustuu mutkikkaisiin algoritmeihin, jotka valitsevat sisällön fiideihimme. Erityisesti Siltasta kiehtoo, miten tietokoneen ja matemaattisten kaavojen avulla voidaan luoda jännittäviä kuvia. Kuvat voivat esittää potilaan sisuskaluja, huikeaa funktiota tai erikoista muotoa.

Mutta onko jotain minkä kanssa matikalla ei olisi mitään tekemistä?
Siltanen pohtii hetken ja keksii:

“Rakkauden! Siis ihmisten väliseen rakkauden; ihmisen ja matematiikan väliseen rakkauteen se tietysti liittyy!”

 

Jaksakaa lukea matematiikkaa!

Siltanen kannustaa lapsia ja nuoria matematiikan opiskeluun, sillä se avaa niin monia ovia tulevaisuudessa. Esimerkiksi lääkäriksi, insinööriksi, mediataiteilijaksi, merentutkijaksi, yritysjohtajaksi tai maailmanparantajksi ryhtyvälle matematiikka on mahtava työkalu.

”Jos matikan opetuksenne on tylsää, vaatikaa hauskempaa materiaalia! Ja ottakaa lukiossa rohkeasti pitkä matematiikka!” Siltanen kehottaa.

 

Teksti: Jenni Vartiainen.

Ilmakehän tutkijan työnkuva on monipuolinen sekä kotimaassa että ulkomailla

Ilmakehän tutkijan työnkuva on monipuolinen sekä kotimaassa että ulkomailla

Luonto ja ympäristö –teeman StarT-kummina toimii Akatemiaprofessori ja Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osaston johtaja Markku Kulmala: Luonto on aina kiinnostanut Kulmalaa ja hän on katsellut mm. pilviä ja miettinyt ilmakehän ja metsien vuorovaikutusta jo nuorena ollessaan kesätöissä metsissä:

”Tein erilaisia niin sanottuja metsänparannustöitä, istutin esimerkiksi puun taimia tuhansia kappaleita.”

 

Ilmakehän tutkimus pyrkii vastaamaan moniin kysymyksiin

Nykyisessä työssään Kulmalan jokainen työpäivä on erilainen. ” Teen tutkimusta, opetan, ohjaan jatko-opintoja ja ohjaan post-doceja sekä osallistun erilaisiin palavereihin ja haastatteluihin.” Lisäksi Kulmala matkustaa paljon töidensä puolesta, nykyään moni matka suuntautuu varsinkin Kiinaan ja Venäjälle. Ne ovat Kulmalan mukaan ilmakehän tutkijan kannalta mielenkiintoisia kohteita: ”Kiinan ilmanlaatu on hyvin oleellinen asia, joka vaikuttaa ilmakehään ja myös ilmastoon.” Venäjä taas kiinnostaa runsaiden luonnonvarojensa takia, sillä Siperia on vielä suurilta osin tuntematon: ”Se voi olla hyvin merkittävä hiilidioksidin lähde, mutta se voi olla myös hiilinielu.”

Myös metaanin vaikutukset ikiroudan sulaessa mietityttävät: mitä metaanille tapahtuu ja miten nopeasti sitä ikiroudasta vapautuu? Ja entäpä miten vaikuttaa meriväylä Jäämerellä Euroopasta Aasiaan, kun se alkaa oikeasti toimimaan? Kulmalalla on mielessään monia kysymyksiä.

”Mitä tapahtuu luonnolle ympäristölle, alkuperäiskansoille, mitä siellä tapahtuu tälle infrastuktuurille, joka on ikiroudan päälle rakennettu?”

Muun muassa näihin kysymyksiin pyritään saamaan vastauksia tekemällä mahdollisimman monipuolisia mittauksia. Yksi tällainen monipuolisia mittaustuloksia tuottava SMEAR II -asema löytyy Suomesta Juupajoen kunnasta Hyytiälästä ja Kulmala määritteleekin päätavoitteekseen saada perustettua samanlaisia mittausasemia aluksi Siperiaan ja Kiinaan ja lopulta ympäri maapalloa.

Yhden mittausaseman perustaminen maksaa muutamia miljoonia, joten kovin nopeasti niitä ei saada pystytettyä. Lisäksi mittausaseman tavoitteena on tuottaa avointa dataa ja sallia tutkijoille vapaa kulku asemille. Kulmala huomauttaa, että ihan joka puolella maapalloa tällainen ei ole itsestään selvää tai helppoa, mutta asiassa on silti pystytty etenemään myönteisessä hengessä.

 

Ilmakehän tutkimus on kansainvälistä ja monitieteistä

Ilmakehä on hyvin monimutkainen, eikä sieltä voi poimia pelkästään yksittäisiä kiehtovia seikkoja, vaan kysymys on kokonaisuudesta. ”Tässä löytyy yhtä aikaa sovellettavaa ja yhtä aikaa hyvin paljon perustutkimusta. Perustutkimus ja soveltava tutkimus kulkevat käsi kädessä”, Kulmala pohtii.

Ilmakehätieteiden tuloksia voimme nähdä joka päivä katsomalla sääennusteita, sillä myös meteorologia on osa ilmakehätieteitä. Lisäksi ”aina, kun puhutaan jostain ilmastosta, ilman laadusta, siitä, miten arktiset alueet muuttuvat, tai miten metsävyöhyke muuttuu, niin siinä aina nähdään ilmakehätieteen tuloksia”, Kulmala valottaa.

Kulmalan mukaan tieteen tekeminen on välillä yksinäistä ja välillä sitä tehdään isoissa ryhmissä, jolloin yhdessä mietitään ja mitataan. Ilmakehätieteiden parissa järjestetään joskus isoja mittauskampanjoita ympäri maailmaa, jolloin ollaan isossa porukassa, mutta sitten taas saatetaan jonkin aikaa tehdä tutkimusta yksin omassa työhuoneessa.

”Tarvitaan ihmisiä jotka ovat valmiita yksin puurtamaan, mutta tarvitaan myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ja riittävän lahjakkaita sosiaalisesti, että pystyvät toimimaan isossakin ryhmässä kansainvälisissä ja myös monitieteisissä puitteissa.”

Näissä ryhmissä voi olla ihmisiä hyvinkin monilta eri aloilta kuten: fyysikoita, kemistejä, meteorologeja, metsäntutkijoita, humanisteja ja sosiologeja. Kulmalan mukaan yhteistyö eri alojen ja maiden välillä kannattaa.

”Kun nämä ongelmat ovat maailmanlaajuisia, niin niitä ei yksi ihminen, yksi tieteenala tai yksi valtakunta pysty ratkaisemaan, vaan tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä.”

Kulmalan mukaan eräs vääristynyt mielikuva luonnontieteilijöistä voisi olla sellaiset tyypit, jotka istuvat yksin jossain norsunluutornissa. Hänen mukaansa sellaisia tutkijoita, jotka tekevät yksin vain mitä heitä itseään huvittaa välittämättä mistään mitään ei enää ole olemassa. ”Ja, jos onkin, niin he eivät kyllä kauhean hyvin pärjää. He ovat niin kuin sukupuuttoon kuolemassa oleva laji, tällaiset norsunluutornissa olevat tutkijat”, Kulmala toteaa.

Nuorille Kulmala haluaa haasteista huolimatta luoda toivoa paremmasta: ”Huolimatta siitä, että on tällaisia globaaleja haasteita, vaikka ruuan tuotanto, puhtaan veden riittävyys, ilmasto, ilmanlaatu, biodiversiteetti ja energian riittävyys, niin meillä on toivoa.” Hän luottaa sekä vanhoihin tieteentekijöihin: ”Koska meillä on vakaa tarkoitus löytää näitä yhteyksiä näiden asioiden välillä” että uusiin, tuleviin tieteentekijöihin: ”Tarvitaan ilman muuta uutta sukupolvea ja innostuneita nuoria ja lapsia ilmakehätieteissä että oikeasti pystytään vastaamaan näihin globaaleihin haasteisiin.”

 

Lue lisää:

 

Teksti: Emma Karjalainen.

Tuija Pulkkinen

StarT-kummi Tuija Pulkkinen kannustaa kysymään ja kyseenalaistamaan

12.10.2016

StarT-kummi Tuija Pulkkinen kannustaa kysymään ja kyseenalaistamaan

Tähdet ja avaruus -teeman StarT-kummi Tuija Pulkkinen on avaruusfysiikan ja -tekniikan professori Aalto-yliopistossa. Tällä hetkellä hän toimii myös yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaavana vararehtorina. Pulkkinen kannustaa kysymään ja kyseenalaistamaan. Hän korostaa, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, sillä vain kysymällä ja kyseenalaistamalla maailma voi mennä eteenpäin .

Pulkkinen kertoo, että luonnontieteet ovat kiinnostaneet häntä kahdesta syystä:

”Toisaalta on mukava ymmärtää miten luonto ympärillämme toimii, toisaalta minä pidän asioiden esittämisestä matemaattisessa muodossa, joka auttaa ymmärtämään ilmiön syitä ja seurauksia ja sitä kautta tekee myös niiden ennustamisen mahdolliseksi.”

Hän jatkaa, että hän kiinnostus luonnontieteitä kohtaan johti sattumalta avaruusfysiikan tutkijaksi asti. Työ avaruuden tutkijana on ollut antoisaa ja se on tarjonnut mahdollisuuksia tehdä kansainvälistä yhteistyötä sekä yhdistää havaintoja ja teoreettisista mallinnusta.

Avaruustutkimuksen tulokset näkyvät myös arjessa

Avaruudessa meitä kiehtovat monet asiat. Pulkkisen mukaan tutkimusmatkailu on yksi selkeä aspekti:

”Katson taivaalle ja mietin onko jossain kaukana joku muu sivilisaatio – ja mitkä ovat mahdollisuutemme sen löytämiseen.”

Avaruudesta löytyvät planeetat tarjoavat tutkijoille aina vain uusia maailmoja, joiden ominaisuudet yllättävät kerta toisensa jälkeen. Pulkkisen mukaan myös avaruudessa tarvittava tekniikka on kiehtovaa ja tarjoaa insinööreille runsaasti haasteita: laitteiden tulee olla pieniä, itsenäisiä, rikkoutumattomia ja pärjätä pitkälle erittäin vähällä energiamäärällä.

Avaruudesta ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin?

Pulkkisen mukaan avaruudesta voi löytyä monenlaista hyödynnettävää, ja jo nyt on puhuttu paljon esimerkiksi asteroidien mineraalivaroista ja energiantuotannosta avaruudessa. Hänen mukaansa avaruuden nopeimmat hyödyt tulevat kuitenkin niistä sovelluksista, joita satelliittimittaukset ja satelliittiteknologia tuottavat. Monet meistäkin nauttivat jo esimerkiksi paikannukseen perustuvista palveluista, kuten reittioppaasta, satelliittitelevisiosta sekä sääennusteista.

”Monet avaruuteen kehitetyt teknologiat ovat hyödynnettävissä myös maanpäällisissä sovelluksissa, joista hyviä esimerkkejä ovat mm. korvakuumemittari, infrapuna-aaltoja heijastavat ensiapupeitot ja aurinkopaneelien kehitys.”

Lisää tutkimustuloksia löytää esimerkiksi NASAN Wikipedia –sivuilta..

Tiede kehittyy kysymysten avulla

Omassa tutkimustyössään Pulkkinen käyttää satelliittihavaintoja ja tietokonemallinnusta, joka vaatii supertietokonelaskentaa. Näiden havaintojen ja mallinnuksien avulla hän selvittää niitä prosesseja, jolla auringosta peräisin olevat hiukkaspurskeet pääsevät maapallon lähiavaruuteen ja aina ylempään ilmakehään asti.

Pulkkisen mukaan välillä tulee työskenneltyä yksin ja välillä isommissa tai pienemmissä porukoissa. Tärkeimpänä seikkana hän pitää hyvän, tiedettä eteenpäin vievän kysymyksen löytämistä. Siihen vaaditaan usein erilaisten mielipiteiden kuuntelemista ja pohdintaa monista eri näkökulmista. Pulkkinen sanookin, että

”Ennakkoluulottomat nuoret opiskelijat ovat tässä usein hyvä kumppani, sillä heillä on vielä tuore näkemys ja rohkeutta lähteä esittämään epätavallisia kysymyksiä ja haastamaan aikaisempia tuloksia.”

Pulkkinen myöntää, että luonnontieteilijät mielletään usein yksin puurtaviksi teoreetikoiksi, joilla ei ole kovin hyvää käsitystä todellisuudesta. Tämä väärinkäsitys on kuitenkin helppoa oikaista menemällä katsomaan tutkijoiden työskentelyä: ”oman kokemukseni mukaan yhdessä tekeminen on iso ilo ja monen fyysikon tapa toimia”