Ilmakehän tutkijan työnkuva on monipuolinen sekä kotimaassa että ulkomailla

Luonto ja ympäristö –teeman StarT-kummina toimii Akatemiaprofessori ja Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osaston johtaja Markku Kulmala: Luonto on aina kiinnostanut Kulmalaa ja hän on katsellut mm. pilviä ja miettinyt ilmakehän ja metsien vuorovaikutusta jo nuorena ollessaan kesätöissä metsissä:

”Tein erilaisia niin sanottuja metsänparannustöitä, istutin esimerkiksi puun taimia tuhansia kappaleita.”

Ilmakehän tutkimus pyrkii vastaamaan moniin kysymyksiin

Nykyisessä työssään Kulmalan jokainen työpäivä on erilainen. ” Teen tutkimusta, opetan, ohjaan jatko-opintoja ja ohjaan post-doceja sekä osallistun erilaisiin palavereihin ja haastatteluihin.” Lisäksi Kulmala matkustaa paljon töidensä puolesta, nykyään moni matka suuntautuu varsinkin Kiinaan ja Venäjälle. Ne ovat Kulmalan mukaan ilmakehän tutkijan kannalta mielenkiintoisia kohteita: ”Kiinan ilmanlaatu on hyvin oleellinen asia, joka vaikuttaa ilmakehään ja myös ilmastoon.” Venäjä taas kiinnostaa runsaiden luonnonvarojensa takia, sillä Siperia on vielä suurilta osin tuntematon: ”Se voi olla hyvin merkittävä hiilidioksidin lähde, mutta se voi olla myös hiilinielu.”

Myös metaanin vaikutukset ikiroudan sulaessa mietityttävät: mitä metaanille tapahtuu ja miten nopeasti sitä ikiroudasta vapautuu? Ja entäpä miten vaikuttaa meriväylä Jäämerellä Euroopasta Aasiaan, kun se alkaa oikeasti toimimaan? Kulmalalla on mielessään monia kysymyksiä.

”Mitä tapahtuu luonnolle ympäristölle, alkuperäiskansoille, mitä siellä tapahtuu tälle infrastuktuurille, joka on ikiroudan päälle rakennettu?”

Muun muassa näihin kysymyksiin pyritään saamaan vastauksia tekemällä mahdollisimman monipuolisia mittauksia. Yksi tällainen monipuolisia mittaustuloksia tuottava SMEAR II -asema löytyy Suomesta Juupajoen kunnasta Hyytiälästä ja Kulmala määritteleekin päätavoitteekseen saada perustettua samanlaisia mittausasemia aluksi Siperiaan ja Kiinaan ja lopulta ympäri maapalloa.

Yhden mittausaseman perustaminen maksaa muutamia miljoonia, joten kovin nopeasti niitä ei saada pystytettyä. Lisäksi mittausaseman tavoitteena on tuottaa avointa dataa ja sallia tutkijoille vapaa kulku asemille. Kulmala huomauttaa, että ihan joka puolella maapalloa tällainen ei ole itsestään selvää tai helppoa, mutta asiassa on silti pystytty etenemään myönteisessä hengessä.

Ilmakehän tutkimus on kansainvälistä ja monitieteistä

Ilmakehä on hyvin monimutkainen, eikä sieltä voi poimia pelkästään yksittäisiä kiehtovia seikkoja, vaan kysymys on kokonaisuudesta. ”Tässä löytyy yhtä aikaa sovellettavaa ja yhtä aikaa hyvin paljon perustutkimusta. Perustutkimus ja soveltava tutkimus kulkevat käsi kädessä”, Kulmala pohtii.

Ilmakehätieteiden tuloksia voimme nähdä joka päivä katsomalla sääennusteita, sillä myös meteorologia on osa ilmakehätieteitä. Lisäksi ”aina, kun puhutaan jostain ilmastosta, ilman laadusta, siitä, miten arktiset alueet muuttuvat, tai miten metsävyöhyke muuttuu, niin siinä aina nähdään ilmakehätieteen tuloksia”, Kulmala valottaa.

Kulmalan mukaan tieteen tekeminen on välillä yksinäistä ja välillä sitä tehdään isoissa ryhmissä, jolloin yhdessä mietitään ja mitataan. Ilmakehätieteiden parissa järjestetään joskus isoja mittauskampanjoita ympäri maailmaa, jolloin ollaan isossa porukassa, mutta sitten taas saatetaan jonkin aikaa tehdä tutkimusta yksin omassa työhuoneessa.

”Tarvitaan ihmisiä jotka ovat valmiita yksin puurtamaan, mutta tarvitaan myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ja riittävän lahjakkaita sosiaalisesti, että pystyvät toimimaan isossakin ryhmässä kansainvälisissä ja myös monitieteisissä puitteissa.”

Näissä ryhmissä voi olla ihmisiä hyvinkin monilta eri aloilta kuten: fyysikoita, kemistejä, meteorologeja, metsäntutkijoita, humanisteja ja sosiologeja. Kulmalan mukaan yhteistyö eri alojen ja maiden välillä kannattaa.

”Kun nämä ongelmat ovat maailmanlaajuisia, niin niitä ei yksi ihminen, yksi tieteenala tai yksi valtakunta pysty ratkaisemaan, vaan tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä.”

Kulmalan mukaan eräs vääristynyt mielikuva luonnontieteilijöistä voisi olla sellaiset tyypit, jotka istuvat yksin jossain norsunluutornissa. Hänen mukaansa sellaisia tutkijoita, jotka tekevät yksin vain mitä heitä itseään huvittaa välittämättä mistään mitään ei enää ole olemassa. ”Ja, jos onkin, niin he eivät kyllä kauhean hyvin pärjää. He ovat niin kuin sukupuuttoon kuolemassa oleva laji, tällaiset norsunluutornissa olevat tutkijat”, Kulmala toteaa.

Nuorille Kulmala haluaa haasteista huolimatta luoda toivoa paremmasta: ”Huolimatta siitä, että on tällaisia globaaleja haasteita, vaikka ruuan tuotanto, puhtaan veden riittävyys, ilmasto, ilmanlaatu, biodiversiteetti ja energian riittävyys, niin meillä on toivoa.” Hän luottaa sekä vanhoihin tieteentekijöihin: ”Koska meillä on vakaa tarkoitus löytää näitä yhteyksiä näiden asioiden välillä” että uusiin, tuleviin tieteentekijöihin: ”Tarvitaan ilman muuta uutta sukupolvea ja innostuneita nuoria ja lapsia ilmakehätieteissä että oikeasti pystytään vastaamaan näihin globaaleihin haasteisiin.”

Lue lisää:

• HS-artikkeli Tšernobylin laskeuman jäljitys vei Suomen ilmakehätieteen huipulle
• Mark­ku Kul­ma­la – il­mas­ton­muu­tok­sen ta­kai­sin­kyt­ken­tö­jen et­si­jä

Teksti: Emma Karjalainen.