Geoinformatiikan professori Petri Pellikka Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta toimii Startin Koti, kulttuuri ja kansainvälisyys – teeman kummina. Pellikka tutkii ja opettaa kaukokartoitusta eli sitä, miten satelliiteista tai lentävältä alustalta kuvatusta aineistosta voidaan johtaa maanpinnan ominaisuuksia kuvaavia karttoja.
Tätä työtä hän on päässyt tekemään niin Suomen poronlaiduntutkimuksista ja Kanadan jäämyrskytuhojen kartoituksesta jäätiköiden muutosten monitoroitiin Alpeilla ja maanpeitteen muutoksien syiden ja seurauksien selvitykseen Afrikassa.
”Tutkimuskenttäni on varsin globaali, sillä innostun helposti monista asioista. Viimeisen vuoden olen viettänyt pääosin Kiinassa ja Uudessa-Seelannissa.”
Varsinaisen professuurinsa lisäksi Pellikka on Helsingin yliopiston Taitan tutkimusaseman johtaja Keniassa. Asema on monitieteinen keskus, joka pyrkii vastaamaan siihen, mitä tapahtuu vesivaroille, luonnon monimuotoisuudelle, ilmastolle ja ihmisten toimeentulolle, kun metsät vähenevät.
Kiinnostus luontoon ja karttoihin
”Olen ollut jo pienestä pitäen kiinnostunut kartoista ja luonnosta, piirtelin Euroopan kartan uusiksi jo 10 -vuotiaana olettaen meren pinnan nousevan 200 metriä.”
Jo nuoruuden kesätyöt menivät Pellikalla metsätöissä ja maanmittaustöissä, mutta hän päätyi kuitenkin ensin opiskelemaan historiaa. Historian opinnot eivät kuitenkaan tarjonneet maastotöitä ja kokeellista analyysiä, joista hän nautti, joten hän vaihtoi maantieteiden pariin.
Nykytyössään Pellikka voi kartoittaa metsiä sekä niiden merkitystä ja tilaa ympäri maailmaa kaukokartoitusaineistoja käyttäen. Hän sanookin olevansa unelma-ammatissaan, sillä saa yhdistää kaikki opiskeluvaihtoehtonsa työssään ja tutkimuksissaan – sekä opettaa niissä nykyopiskelijoita.
Kaikki liittyy kaikkeen
Kartoittamisessa Pellikkaa kiehtoo se, miten luonnossa kaikki on toisistaan riippuvaista, on sitten kyse vaikka siitä missä tietty kasvilaji voi kasvaa. Minkälaisia vaikutuksia on esimerkiksi maankäytön muutoksella luonnon monimuotoisuuteen tai vesivaroihin tropiikissa, tai liikennemäärillä ilmanlaatuun?
”Minua myös kiehtoo tutkimustuloksista tiedottaminen, ei vain tiedejulkaisujen kautta, vaan mediassa.”
Pellikan artikkeleita löydät tämän jutun lopusta. Lisäksi hän on tehnyt yhdessä kollegansa kanssa myös elokuvia Taitan tutkimusaseman tutkimustuloksista, jotka ovat nähtävillä verkossa.
Paremman maankäytön puolesta
Pellikan työn tuloksia voi nähdä ympärillä koko ajan, sillä hän on ollut mukana kokoamassa yhteiskunnan eri osa-alueita kokoavia paikkatietoaineistoja, joita voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa.
”Tällä hetkellä tutkimme vuoristometsien merkitystä veden varastona tropiikissa ja yritämme sitä kautta tuottaa tietoa ja peräänkuuluttaa metsien tärkeyttä myös vesivarastona. Se on äärimmäisen tärkeätä veden puutteesta kärsivillä alueilla Afrikassa.”
Yhteisöllisyyttä tutkimusryhmissä
Nykyisin tutkimusryhmissä on asiantuntijoita eri osaamisalueista, esimerkiksi Pellikan tutkimuksissa Kenian Taitavuorilla ryhmään kuuluu niin sosiaalitieteilijöitä kuin fyysikoita ja kasvitietelijöitäkin. Hänen mukaansa on hienoa saada työskennellä nuorten opiskelijoiden kanssa. Yksinäisiäkin hetkiä toki tarvitaan aineistoja analysoidessa ja joskus maastotöissä on ihan parasta olla yksin.
”Välillä maastotöissä on myös mukana ei toivottuja seuralaisia, kuten käärmeitä. Kobra voi loikoilla termiittikeossa tai python mutkitella auton alle.”
Osallistumalla rikkomaan ennakkoluuloja
Luonnontieteilijöitä ajatellaan Pellikan mukaan usein vain tietokonetta tuijottavina nörtteinä, joilla ei ole sosiaalista elämää ja hauskaa. Hänen mukaansa luonnontieteet ovat kuitenkin kiehtovia, kun alkaa ymmärtämään syitä, seurauksia ja takaisinkytkentöjä. Pellikan mukaan ennen kaikkea osallistumalla tieteen tekemiseen voi muuttaa mielikuvia:
”Luonnontiede on todella jänskää tiedettä.”
Lisäksi hän kehottaa ottamaan nykyajan tietotulvasta oleellisen irti, sillä nykyaika tarvitsee tietokoneiden parissa kasvaneita taitureita, kuitenkaan leikkiä ja liikkumista unohtamatta.
Lue lisää Pellikan artikkeleista:
- HS-artikkeli 2017: Saako maailma uuden mantereen? ”Jos joku vetäisi tulpan pois merenpohjasta ja pinta laskisi”, Zealandia paljastuisi.
- HS-artikkeli 2017: Musta kuin 1800-luvun Lontoo – Paha ilma tappaa Kiinassa jo miljoonia
- Yliopisto-lehden artikkeli 2016: Viisauden vuorilla (pdf)
- HS-artikkeli 2014: Kahdeksas manner kasvatti omat eläimet. Madagaskarilla on elänyt Manner-Afrikan nisäkkäistä vain virtahepoja ja osa lepakoista. Virtahevot on jo tapettu.
- HS-artikkeli 2014: Makit selittävät myös ihmisten käytöstä.
- HS-artikkeli 2013: Islannin Katla-tulivuoren aktiivisuus on kiihtynyt viime kuukausina.
- Ulkoasianministeriö 2011: Ilmastonmuutos vaikuttaa vuoriston ekosysteemeihin Itä-Afrikassa
- HS-artikkeli 2010: Entä jos Katla purkautuu?
- HS-artikkeli 2010: Tuhka syntyi jään ja magman kohdatessa
- HS-artikkeli 2006: Krakataun tulivuoren jälkeläinen. Uusi saari Anak Krakatau on kohonnut paikalla jo yli 70 vuotta.
- HS-artikkeli 2005: Kenian Taitavuorilla uhkaa syntyä uusia lajeja
- HS-artikkeli 2003: Syysmyrsky tulee, mikä puu kaatuu?
- HS-artikkeli 2003: Kaliforniassa roihusi chaparral-pensaikko
- HS-artikkeli 2003: Chaparral palaa 10-40 vuoden välein.
- HS-artikkeli 2002: Myrskyjen marraskuu
- HS-artikkeli 2000: Mahla virtaa siirappivaahteroissa juuri nyt
- HS-artikkeli 1999: Jäämyrsky tuhosi myös vaahterametsiä.
Teksti: Kaisa Väätäinen
